Näin jo aikuisikään ehtineenä miehenä moni nykyajan asia panee kunnolla hanttiin. Vaikea on ymmärtää monenmoista.

Yksi hankalimmista on nuorten ihmisten suhtautuminen aikuisväestöön. Varsinkin nuoret naiset ovat valitettavan usein niin täynnä omaa erinomaisuuttaan, että käsite kunnioittaminen on jäänyt täysin unholaan. Ollaan liikkeellä asenteella, että vain minä itse olen oikeassa. Nämä minun elämänarvoni ovat ainoita hyväksyttäviä.

Monesti olen joutunut sivusta katsomaan, kuinka nuoret naiset suhtautuvat esimerkiksi esimiehiinsä. Naisten itsetunto on niin pohjassa, että esimiesasemassa olevaa henkilöä, varsinkin jos hän on mies, on täysin pakko arvostella koko ajan. Itsellään heillä on elämänkokemusta koossa varsin vähän ja ammatillista kokemusta sitäkin vähemmän. Silti ollaan herkästi neuvomassa ja selittämässä takanapäin, kuinka esimies on taas toiminut väärin jne.

Samoin on asianlaita suhtautumisessa esimerkiksi homoihin. Voi hyvänen  aika. Jos minä olen sitä mieltä, että homot ovat kummallista porukkaa ja että homo-ohjelmia tulee esimerkiksi televisiosta enemmän kuin liikaa, on minulla kyllä aivan varmasti oikeus olla sitä mieltä. Kuitenkin välittömästi joku parikymppinen tyttö tulee selittämään vakavalla naamalla, että nyt on setä pahasti erehtynyt. Tuo on vanhanaikaista ajattelua.

Mistäköhän tämä nuori nainen hankkii oikeutuksensa tähän arvosteluun? Pitkästä elämänkokemuksesta vai mistä?

Ei vaan siitä, että nykyajan femakot ovat kyllästäneet hänen päänsä sillä ajatuksella, että mies ei yksinkertaisesti voi olla oikeassa, ellei ajattele kuten he.

Onneksi femakot ovat edelleen kuitenkin säälittävä vähemmistö naisista. He kuitenkin kovalla esiintymisellään saavat aikaan valitettavan paljon pahaa yleisessä suhtautumisessa naisiin.

Tulipahan vuodatettua.

Samppa